Kasvaminen opettajuuteen

Oma kasvaminen opettajaksi on vasta alkuvaiheessa ja tulee muuttumaan koko elämäni ajan. Miksi minusta tuli opettaja? Pienenä tyttönä ystävien kaverikirjoissa haaveammattini oli opettaja. Nuoruudessa kuitenkin aloin kyseenalaistaa tätä niin monen pikkulapsen unelmaa. Ajatukset ja kiinnostukset lukioaikana olivat psykologian puolella. Lukion jälkeen hain psykologian lisäksi opinto-ohjaajan suosituksen vuoksi myös erityispedagogiikan puolelle. Koulupaikka irtosi erityispedagogiikan puolelta ja sinne jäin. Ensimmäiset asiat erityisopettajan työstä ovat herättäneen voimakasta kiinnostusta ja perustaneet pohjan opetusfilosofiaani. Erilaisuuden kunnioittaminen ja jokaisen oppilaan yksilöllinen kohtaaminen ovat iskostuneet ajatuksiini jo opiskeluni ensimmäisinä vuosina. Opin sen, kuinka erilaisuus tulee nähdä tilaisuutena ja mahdollisuutena, ei piiloteltavana asiana. Vaikka ajatuksena inkluusio ja integraatio ovat tärkeitä ja huomionarvoisia, itse koen niitäkin tärkeimmäksi oppilaan kohtaamisen yksilöllisenä. En halua erottaa erilaisuutta, vaan tukea heitä heidän tarpeiden mukaan pärjäämään koulumaailmassa, luokassa ja elämässä. Ihmiskäsityksenä haluan pitää jokaisen ihmisen omassa arvossaan.

 

Opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevat arvot

 

IHMISARVO

Eettisten periaatteiden lähtökohtana on ihmisen kohteleminen itseisarvona. Siihen kuuluu että oppija nähdään ajattelevana ja oppivana persoonana. Ihmisarvoa tulee kunnioittaa riippumatta ihmisen sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, ulkonäöstä, iästä, uskonnosta, yhteiskunnallisesta asemasta, alkuperästä, mielipiteistä, kyvyistä ja saavutuksista.

TOTUUDELLISUUS

Totuudellisuus on keskeinen arvo opettajan perustehtävässä, jossa hän ohjaa oppijaa elämän ja ympäristön kohtaamiseen. Tutkiva lähestymistapa edellyttää avointa keskustelua ja totuuden etsimistä. Rehellisyys itselle ja muille sekä keskinäinen kunnioitus kaikessa vuorovaikutuksessa kuuluu opettajan työn perustaan.

OIKEUDENMUKAISUUS

Yksittäisen oppijan ja ryhmän kohtaamisessa sekä muun työyhteisön toiminnassa oikeudenmukaisuuden toteutuminen on tärkeää. Oikeudenmukaisuuteen kuuluu erityisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen. Oikeudenmukaisuuden tulee toteutua myös etujen ja rasitteiden jaossa, rikkomusten ja ristiriitojen käsittelyssä sekä oppijan arvioinnissa.

VASTUU JA VAPAUS

Opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaansa, mutta opetustyössä opettajan vastuu on sidoksissa perustehtävään ja sitä määrittelevään normistoon, esim. lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin.  

Opetusfilosofiaa
 

Oppimiskäsityksen vaikutus opettajan työskentelyyn on suuri. Opettajan ihmiskäsitys, oppimiskäsitys ja tiedonkäsitys yhdessä rakentavat opettajan pedogigsen toimintamallin.Se ohjaa osaltaan opettajaa työssään. Opettajan rooli luokassa on ryhmän hallitsemisessa. Hänellä on omat keinonsa vaikuttaa siihen, kuinka ryhmä toimii ja oppilaat oppivat. Nykyaikana auktoriteetin saaminen on tärkeää, vaikka sen rooli on ehdottomasti lieventynyt. Nykyaikaisen oppimiskäsityksen mukaan oppilasta ei nähdä pelkästään opetustapahtuman objektina, jolle opettaja siirtää tietoaan, vaan subjektina, joka opettajan ohjauksessa aktiivisesti rakentaa omaa tietoaan. Eri koulujen opetussuunnitelmia lainaten nykyaikaisen oppimiskäsityksen mukaan korostetaan oppilaan aktiivista roolia oppimisessa, joka on päämääräsuuntautunut, ongelmanratkaisuja sisältävä prosessi. Oppimisessa käytetään monipuolisia opetustapoja ja menetelmiä. Vuorovaikutus niin opettajan kuikn vertaisryhmän välillä on tärkeää. Oman ajattelun ja aktiivisen oppijan roolia korostetaan. Suvaitsevaisuuden ja myönteisen minäkuvan kehittäminen nykyajan koulutuksessa on myös tärkeässä roolissa. Näiden asioiden huomioiminen jo varhaisessa opetuksessa on erityisen tärkeää.

 

Tiedonkäsityksessä opettajalla on omat tapansa ajatella tiedon syntymisestä ja sen hallitsemisesta. Niin ihmiskäsitys, oppimiskäsitys ja tiedonkäsitys tulevat muokkaantumaan oman opettajanuran varrella. Kokemuksen kautta opimme lisää itsestämme ja siitä kuinka muodostamme erilaisia käsityksiä. Niiden havaitseminen ja olemassaolon myöntäminen ovat tärkeitä, jotta tarpeen tullen voimme muokata itseämme ohjaajana ja opettajana.

Opetussuunnitelma pohjautuu aktiiviseen tiedonkäsitykseen, jonka mukaan tieto muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Uusi tieto rakentuu vanhan tiedon pohjalle. Opiskelija jäsentää mielessään opiskelemiaan asioita ja muodostaa niistä omia tulkintojaan.Tiedonkäsityksessä tällä hetkellä arvostan yksinkertaisuutta, suurten asioiden pieniin osiin jakamista ja vuorovaikutteista tiedon viestintää. Pienet asiat rakentuvat entisien pohjalle. Entiset isot asiat voivat saada uusia pieniä tietoja rinnalleen. Isot asiat rakentuvat aina pienistä osista. Oman opettajafilosofian kehittymiseen ovat vaikuttaneet harjoittelut ja erilaiset palautteet. Omassa opettamisessani korostuvat ydinasioiden korostaminen suurista kokonaisuuksista. Jokaisen oppilaan yksilöllinen kohtaaminen on tärkeää, niin oppimateriaaleja kuin sosiaalisia puolia ajatelleen. Myös palautteen antaminen ja kertaaminen korostuvat opettamisessani, joiden avulla pyrin kannustamaan ja vahvistamaan oppijoiden itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin. Harjoitteluiden ja palautteiden avulla olen oppinut ja huomannut, kuinka tärkeää on luoda tunnille turvallinen ja leppoisa ilmapiiri, missä oppilaiden on helppoa oppia. Kannustavaa palautetta olen saanut myös kunnioittavasta vuorovaikutuksesta ja sen tärkeydestä.

Oma opetusfilosofiani lähentelee ajatuksissa humanistisia  teoriaa oppimisesta ja ihmiskäsityksestä.Koulumaailmassa itse koen tärkeäksi humanistiselle ihmiskäsitykselle luonteenomaisia piirteitä. Opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksen, erityisesti erityisopetuksen maailmassa, tulisi opetuksen lisäksi perustua kuunteluun, keskusteluun, oppilaan kokemuksiin ja tuntemuksiin. Oppilas tulisi nähdä tavoittellisena ja ainutkertaisena yksilönä, joka haluaa kehittyä ihmisenä ja oppilaana. Erityisopettajana toimivan ammattilaisen tulee kunniottaa oppilaitaan ja muistaa myönteisen palautteen tärkeys. Humanistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen pyrkii aktiivisesti kehittämään itseään sekä hallitsemaan elämäänsä. Hän on sosiaalinen ja vastuullinen, valintoja tekevä ja perusluonteeltaan hyvä ja omaa rajattomat kasvumahdollisuudet.

Humanistinen ihminen ajattelee oppimista kokemuksen, pohdinnan, käsitteellistämisen ja toiminnan syklinä. Humanistisen oppimisen tavoitteena on itsenstä toteuttaminen ja "minän kasvu".  Erityisesti nuoruudessa korostuva "minän" kasvu ja itsensä löytäminen ovat tärkeitä kehitystehtäviä. Humanistiseen oppimiseen liittyvät motivaatioa, vapaa tahto ja vastuu korostuvat myös nuoruuden koulumaailmassa ja opettajan roolissa.  Oppijoilla on oma vastuu omasta oppimisesta, mutta myös meillä opettajalla on vastuu jakaa tietoa ja olla tukemassa oppimisessa. Seuraava lista voisi olla minun opetusfilosofiani kultaiset säännöt :
 

Humanistisessa kokemuksellisessa oppimisessa

• lähtökohtana ovat oppijan tarpeet ja motivaatio
• pohditaan ja suunnitellaan yhdessä tavoitteita ja sisältöjä
• tarkastelussa lähdetään liikkeelle oppijoiden kokemuksista
• tuetaan oppijan kasvua ja itseohjautuvuutta
• opettaja on oppimisen tukija, oppijalla on vastuu omasta oppimisestaan
• itseohjautuvuus toimii, jos opiskelu koetaan mielekkääksi

Opettajan tehtävänä on luoda suotuisia oppimistilanteita sekä auttaa, tukea ja ohjata tarvittaessa oppimista ja ihmisenä kasvamista.

Humanistisen oppimiskäsityksen lisäksi tärkeänä pidän nykyaikana vallitsevaa konstruktivista oppimiskäsitystä.Konstruktivismissa on kyse tiedon uudelleen rakentamisesta aikaisempaa  kokemus- ja tietopohjaa hyödyntäen. Keskeisenä ajatuksena on, että tieto ei vaan siirry, vaan oppija rakentaa eli konstruoi sen itse uudelleen omiin kokemuksiinsa perustuen. Oppiminen on siis oppijan oman toiminnan tulosta. Oppiminen ei ole vain vanhojen asioiden oppimista, vaan myös uuden tiedon luomista.

Lähtökohtana konstruktivistisessa oppimisnäkemyksessä on oppijan tapa hahmottaa maailmaa ja tulkita ympäristöään. Oppijan aikaisemmat tiedot, käsitykset ja kokemukset säätelevät, mitä oppija tilanteessa havaitsee ja miten hän tilanteita tulkitsee. Mielekäs asioiden uudelleenrakentaminen edellyttää asioiden ymmärtämistä. Sama asia voidaan tulkita ja käsittää monella eri tavalla.

Oppiminen tapahtuu aina jossakin ympäristössä ja tilanteessa, mikä vaikuttaa siihen, mitä opitaan. Sanotaankin, että oppiminen on kontekstisidonnaista (= ympäristö- tai tilannesidonnaista). Lisäksi sosiaalinen vuorovaikutus vaikuttaa keskeisesti oppimiseen. Toisten oppilaiden tai opettajan kanssa käytävät keskustelut ja asioiden pohtiminen yhdessä auttaa vahvistamaan tai muuttamaan omia käsityksiä ja helpottaa asioiden ymmärtämistä ja uuden oppimista.