AIKUISERITYISKASVATUKSEN KOULUTUS (AEK)

 

Kasvatustieteen kandidaatin tutkinto 180 op

Sisältää mm.kasvatustieteen ja erityispedagogiikan perusopinnot (50op)

Erityisopetuksen aineopinnot (50op)

Sivuaineopinnot: Kasvatustieteen aineopinnot 35op, psykologian perusopinnot 25op, viittomakielen perus ja jatkokurssit 8op

Kandinaatin opinnäytetyön aiheesta ”Opettajan keskellä erilaisuuden maailmaa”

 

Kasvatustieteen maisterin tutkinto 120 op

Sisältävät mm.erityispedagogiikan syventävät opinnot (90op)

Pro gradu-tutkielma aiheesta ”Peruskoulusta uuteen elämänvaiheeseen” (30op)

Sivuaineopinnot: Sosiaalityön perusopinnot (25op)

 

 

 

Olen valmistunut syksyllä 2012 erityisopettajaksi kasvatustieteenlaitokselta Jyväskylän yliopistosta. Opiskelin vuodet 2005–2012 aikuiserityispedagogiikan linjalla. Opinnot ovat jakautuneet kandi ja maisterivaiheeseen.

Kandinaatin opintoihin perusopintojen lisäksi minulla on kuulunut sivuaineina kasvatustieteen aineopinnot sekä psykologian perusopinnot. Näin ollen olen saanut oikeuden toimia myös kasvatustieteiden opettajana. Tarkasteltuna ihmistä kokonaisuutena ovat psykologian opinnot olleet täyttämässä ihmisen psyykkisiä ominaisuuksia. Ne ovat tukeneet erityispedagogiikan opiskelua ja avartaneet tietoutta ihmisen henkisestä kasvamisesta. On tärkeää tuntea miten lapsesta kasvaa aikuinen ja mitkä kehitystehtävät kutakin elämänvaihetta värittävät. Erityisesti nuoruudessa on paljon erilaisia henkisiä kasvupaikkoja, jotka vaativat opettajalta tukea ja tietoutta.  Kandivaiheen sivuaineopintoihin olen myös suorittanut viittomakielen perus ja jatko-opinnot. Viittomakielen hallitseminen on haasteellista, mutta mielenkiintoista opeteltavaa. Uskon, että viittomien hallitsemisesta on minulle tulevaisuudessa hyötyä.

Kandinaatin opinnäytetyön olen tehnyt aiheesta Opettajat keskellä erilaisuuden maailmaa. Työssäni olen tutkinut opettajien ajatusmaailmaa erilaisuudesta. Ovatko opettajat suvaitsevaisia, kuinka he määrittävät erilaisuuden luokassa? Tutkimukseni mukaan erilaisuus luokassa määrittyy pääsääntöisesti oppimisen kautta. Erilaisuuteen kiinnittyy huomio, kun oppiminen poikkeaa normaalista luokan rytmistä jollakin tavalla. Erilaisuus tuo haasteita opettajan arkeen ja ajan puute koettiin suureksi haitaksi erilaisten oppimisen edistämisen esteenä. Erityisopetuksen tärkeys korostui opettajan ajanpuutteen vuoksi sekä erityisopettajien ammattitaidon vuoksi tärkeänä opetuksen keinona. Suvaitsevaisuus ja asennoituminen erilaisuuteen olivat vaihtelevaa. Niin opettajissa kuin oppilaissakin on koettu olevan hyvin eri tavalla asennoituvia ihmisiä.

Yksi tärkein koulutukseen liittyvä osa-alue on harjoittelut. Ensimmäisessä kandivaiheen harjoittelussa tutustuin erityisopettajan työhön. Kävin seuraamassa yläasteen perusopetusta sekä laaja-alaisen erityisopettajan työkuvaa. Ammattikoulun puolella olin opetuksessa mukana erityisopetuksen puolella erilaisilla linjoilla. Tämä harjoittelu selvensi sitä, mihin tulevaisuudessa voisin ryhtyä. Kandivaiheessa suoritin myös kaksi erillistä harjoittelu yhtenä suurena kokonaisuutena Jyväskylän norssin yläkoulun puolella laaja-alaisena erityisopettajan. Tämä harjoittelu on opiskeluni ratkaiseva käännekohta. Tässä vaiheessa tajusin, että tätä minä haluan tulevaisuudessa tehdä: opettaa ja tukea nuoria heidän oman taitotason ja lähtökohdan huomioon ottaen. Laaja-alainen erityisopetus antoi monta positiivista kokemusta siitä, mitä opettajan työ on.

 Maisterivaiheessa syventävät opinnot lisäsivät opettajuutta erilaisista näkökulmista käsin. Erityisesti mieleeni koko opintopolkua ajatellen minulle on jäänyt monikulttuurisuuskurssi, joka herätti minut ajattelemaan erilaisuutta ja suvaitsevaisuutta. Tämä myös auttoi minua ajattelemaan maahanmuuttajia tai muutoin valtaväestöstä poikkeavan kulttuurin omaavia ihmisiä heidän maailmasta käsin. Päättöharjoittelussa opetukseni kristillisen opiston kymppiluokalla koostuikin maahanmuuttajien opettamisesta. Heidän kotouttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan on haasteellista, mutta hyvin mielenkiintoista. On tärkeää tuntea myös heidän kulttuuriaan ja ymmärtää heidän lähtökohtiaan, jotta heidän kanssaan on helpompi työskennellä täydestä sydämestä. Peruskoulun tuomat haasteet tulivat ilmi myös kymppiluokalla erityisesti maahanmuuttajien näkökulmasta. Tietouden ja käsitteiden paljous ja suurten ryhmien tuomat haasteet ovat erityinen haaste oppilaille, joiden suomenkielen taso ei ole korkealla.

Erilaisen näkökulman opettajan työhön toi syventävän vaiheen harjoittelu, jonka suoritin nuorisokodissa. Tämä harjoittelu kietoutui hyväksi kokonaisuudeksi syventävän vaiheen sivuaineeni sosiaalityön kanssa. Harjoittelussa pääsin näkemään noin sanotusti aidan toiselle puolelle. Kohtasin hyvin erilaisia nuoria erilaisista elämäntilanteista ja lähtökohdistaan. Opin ymmärtämään mistä nuoren pahat olot voivat johtua ja näkemään elämän rankkaa puolta. Loppukädessä kuitenkin me jokainen itse teemme ratkaisumme elämästämme, mutta meidän erityisopettajina tulee kantaa vastuuta nuorten kehittymisestä aikuiseksi. Nuoriskodissa pääsin myös opettamaan haasteellisempia oppilaita, joille oppiminen normaalikoulussa oli tullut esteeksi. Opin tutustumaan kotikoulun käytäntöihin ja muihin sosiaalialan yhteistöihin. Nuorten murheena koulun kiinnostumisen puute voi joissakin mittasuhteissa olla hyvin pieni. Tärkeintä olisi saada nuoren olo hyväksi ja saada heidät näkemään mahdollisuus terveestä ja onnellisesta elämästä.

Pro gradu-tutkielman tekeminen oli minulle yksi haasteellisimpia asioita opintojeni aikana. Työn tekeminen kuitenkin nousi positiivisena kokonaisuutena suuresta työmäärästä huolimatta. Pro graduni aihe ”Peruskoulusta uuteen elämänvaiheeseen” tutkii peruskoulun päättövaiheen oppilaita ja heidän koulutusvalintojaan. Tutkimuksessa keskitytään oppilaisiin, joilla koulutusvalinta tuo usein myös oppilaiden maantieteellisen asuinpaikan vuoksi erilaisia haasteita. Tutkimuksen tulokset ovat korostaneet, että siirtyminen uuteen koulutukseen ei ole vain koulutuksellista vaan myös hyvin monen eri elämän osa-alueeseen liittyvää muutosta. Erityisesti asuinalueella, jolla jatkokoulutuksen tarjonta on niukkaa, joutuvat nuoret suurien kysymysten eteen. Aikuistumista on tapahduttava, vaikka se tuntuisi liian suurelta asialta. Joskus koulutuksen valinta voikin tapahtua syistä, jotka johtuvat sosiaalisista tai fyysisistä asioista. Graduni kautta olen oppinut, kuinka tärkeää siirtymävaiheen tukeminen mahdollisimman monipuolisesti on. Nuoret kokevat tarvitsevansa niin vanhempien kuin alan ammattilaisten tukea siirtyessä elämässään peruskoulutuksen ulkopuolelle.